Olen muutaman päivän ajan sulatellut ensimmäisen lähiopiskeluiltapäivän saldoa. Ensimmäisellä kerralla tutustuttiin oppimisympäristöön (WebCT), kurssin sisältöön ja käytännön asioihin.WebCT on helppokäyttöinen ja suht selkeä. Tällaiselle kirjoitusvammaiselle ihmiselle verkkokeskustelut sopivat hyvin. Jos vain aikaa löytyy, kirjoitan mielelläni kaikenlaista tajunnanvirtaa ja vuodatuksia lähes aiheesta kuin aiheesta. Tiedä sitten ketä se kiinnostaa, mutta tärkeintähän ei ole lopputulos vaan prosessi ;-)

Iltapäivän aikana käytiin verkkokeskusteluja TYKY:stä, tekniikasta ja tietotyöstä. Kolme kovaa T:tä siis. Opiskeluporukan juttuja lukiessa huomaa hyvin, miten erilaisia olemme taustoiltamme ja se tekee hommasta entistä kiinnostavampaa. Osaamista ja pitkääkin kokemusta on monelta eri alueelta ja alalta.

Toivoisin kovasti, että kaikesta tästä teknikkan kanssa hössöttämisestä tulisi jotenkin luonnollisempaa. En voi kuin kadehtia omia lapsiani, jotka niin luontevasti käyttävät kaikenlaisia vempaimia (paitsi mummon vanhaa veivattavaa puhelinta ;-). Totesin eilen, että on todellakin tytöstä polvi parantunut. Leikimme 4-vuotiaan poikani kanssa "Laiva on lastattu" -sanaleikkiä. Poikani valitsi kirjaimeksi v:n ja odotin jännittyneenä, koska laiva on lastattu sillä yleisimmällä v-sanalla. Sitä ei kuitenkaan kuulunut ja poikani keksi pitkään mietittyään: "Laiva on lastattu veppisivuilla".

Nyt luonnon helmaan eli mökille oppimaan rentoutumista .

P.S. Blogeista ja oppimisesta kiinostuneille voin suositella seuraavaa: http://opiblogilla.blogspot.com/